Valmennuspalvelut & psyykkinen valmennus

Uskottumies on jokaisen Kuntoilijan Kumppani. Lajilla, iällä tai lähtötasolla ei ole merkitystä, vain halulla löytää oma polku ja tavoite. Tärkeintä minulle valmentajana on luoda hyvä yhteys valmennettavaan ja löytää jokaiselle oma, ainutlaatuinen tapa saavuttaa kestäviä tuloksia.

Uskottumies lähtee liikkeelle unesta, ja hyvin nukutun yön jälkeen huolehditaan ravinnosta. Näiden kahden asian ollessa kohdillaan, liikunta maistuu myös. Lyödään siis palikat kohdilleen ja ryhdytään töihin. Pienin askelin hitaasti kiiruhtaen jokaisen vahvuuksilla.

Joskus asiakkaan kertomus alkaakin farkkujen tuumakoosta, mutta tyypillisesti tarinan edetessä sen taustalta alkaa löytyä syvempiäkin tavoitteita. Vahvinta osaamistani onkin psyykkinen valmennus.

Oman valmentajaurani siemenet kylvettiin Vierumäellä -91, jolloin istuin urheiluopistolla vasta kuunteluoppilaana isäni ollessa varsinainen valmentajaopiskelija. Suomalaisen urheilun ja valmentamisen gurut Heikki Kantola, Timo Vuorinen ja Mikael Fogelholm tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Reiluun 30 vuoteen sen jälkeen on mahtunut paljon. Liikunta on edelleen elämäntapa minulle, ja perhe kaiken keskiössä.

Uskon, että itsensä näköinen tekeminen luo onnellisuutta. Joskus sen ääreen pääseminen voi vaatia rohkeutta olla välittämättä muiden mielipiteistä – ja siihen Uskottumies kannustaa vahvasti.

Kanssani valmennuksen tuloksena syntyy parempia ihmisiä – ei vahvempia.

Ihmisiä, jotka ovat sinut itsensä kanssa. Ihmisiä, jotka osaavat käyttää energiaa vain oleelliseen, ei kuoren tai kulissien ylläpitoon.

Tavoitteita tarvitaan aina, mutta Kuntoilijan Kumppani keskittyy etsimään merkitystä pitkässä juoksussa, ei pikavoittojen perässä. Vuosikymmenien tutkimus on osoittanut, että onnelliseksi tekevät asiat ovat lopulta yksinkertaisia.

Managerointi

Uskottumies on myös suomalaisten huippu-urheilijoiden luottokumppani. Manageroitaviini kuuluu useita kansainvälisen tason urheilijoita. Heihin kuuluu niin omien lajiensa huippuja kuin nuoria, nousevia tähtiä.

Kuljen urheilijoideni matkassa kunnioittaen, tarkalla korvalla kuunnellen ja jokaisen vahvuuksia esiin nostaen.

Kestävyysjuoksijasta triathlonin huipulle – Minttu Hukka

Kotkalainen liikuntafysiologi Minttu Hukka on Uskotunmiehen tiimiläinen ja suomalaisen triathlonin nouseva tähti, joka muistetaan menestyksestä myös kestävyysjuoksun puolelta. Maailman huipulle tähtäävän urheilijan ja “sopivan jokapaikanhöylä”-managerin yhteistyö polkaistiin rivakasti käyntiin.

Miten päädyit nykyisen lajisi pariin?

Harrastin yli 15 vuotta yleisurheilua, ja unelmani oli päästä estejuoksijana olympialaisiin. 2014 juoksin 3000 metrin esteissä 10 sekunnin sisään 2016 olympiarajasta, joten viimeisten sekuntien lohkaisu parin vuoden aikana piti olla ihan helppo nakki. Olin oikealla tiellä vielä 2016 hallikauteen asti, ja juoksin muun muassa yhä voimassa olevan sisäratojen Suomen ennätyksen 5000 metrillä. Sen jälkeen sairastuin vakavaan mykoplasmaan. Sairastumisesta alkoi ongelmakierre, joka johti lopulta juoksu-urani päätökseen ja triathlonurani alkuun.

Vaikka juoksinkin tosissani vielä 2019 syksyyn saakka, triathlon alkoi salaa kiinnostaa jo muutamaa vuotta aiemmin, sillä loukkaantumisten vuoksi tein “korvaavia” harjoituksia pyöräillen. Olin siinä luonnostani hyvä, joten kaksi kolmesta lajista olikin jo hallussa. Minulla ei ollut kuitenkaan käsitystä siitä, kuinka kovalla tasolla uintikin pitää olla triathlonissa pärjätäkseen. En aluksi pystynyt uimaan vapaauintia edes altaanmittaa ilman, että jouduin pysähtymään haukkomaan happea. Harjoittelun myötä sekin alkoi pikkuhiljaa sujumaan paremmin.

Yliopisto-opintoni olivat tuolloin vielä kesken, joten päätin tehdä ne loppuun ja urheilla siihen asti omaksi ilokseni ja fiiliksen mukaan. Päätös oli tärkeä myös kokonaisvaltaisen terveyteni kannalta, sillä olin pitkään kärsinyt suhteellisesta energiavajeesta urheilussa (RED-S), ja halusin saada itseni kuntoon. Tiesin, että tulisin kyllä palaamaan tosissaan urheilemisen pariin, laji vain oli vielä auki.

Valmistuin toukokuussa 2020 liikuntafysiologian maisteriksi, ja siitä alkoi myös virallisesti triathlonurani. Lajissa kiehtoi uusi haaste ja kehittyminen. Juoksu oli junnannut paikallaan ja aiheuttanut stressiä ja pahaa mieltä, joten oli innostavaa aloittaa puhtaalta pöydältä. Olen aina ollut kova harjoittelemaan, joten kolme lajia toi mukavaa vaihtelua. Päätin heti, että minulle ei riitä pelkkä harrastaminen, vaan tavoittelen tässäkin lajissa huippua. Halusin tulla ammattilaiseksi, ja se unelma kävi tänä vuonna toteen saadessani pro-lisenssini.

Mikä on parasta triathlonissa? Entä haastavinta?

Parasta on lajin monipuolisuus, mahtava ja kannustava yhteisö, sekä itsensä haastaminen ja kehittyminen. Olen ollut vasta pari vuotta osa triathlonyhteisöä ja ihmiset ovat olleet aivan ihania, niin mukavia, kannustavia ja auttavaisia! Tässä lajissa on myös todella monta muuttujaa, joten tuntuu, että opin yhä koko ajan uutta. Kehittyminen motivoi.

Omasta näkökulmastani lajin haastavimmat puolet on uinnin vaikeus – näin aikuisiällä uimaan oppineena se aiheuttaa usein tuskastumista – ja toisaalta lajin kalleus. Varusteet ja kisamatkat ovat kalliita. Välillä harmittaa, että ilman huippuvarusteita annan niin paljon tasoitusta ammattilaiskilpailuissa. Tänä vuonna sain onneksi asiaan parannusta, ja se näkyi heti tuloksissa.

Millainen on tyypillinen treeniviikkosi?

Viikko-ohjelma vaihtelee paljon. Treenaan yleensä 2–3 kertaa päivässä, yhteensä noin 2–5 tuntia. Uin yleensä 5–6 kertaa viikossa ja uintikilometrejä kertyy yhteensä jopa 30. Viikon aikana juoksuharjoittelua teen puolestaan neljä kertaa, yhteensä noin 50 kilometriä, ja pyöräilen viisi kertaa, keskimäärin 10 tuntia viikkoa kohden. Tämän kaiken päälle tulee vielä voimaharjoittelu 3–4 kertaa viikossa ja lisäksi liikkuvuus ja kehonhuolto. Treenitunteja tulee viikossa siis keskimäärin 25.

Miten löysit Uskotunmiehen manageriksesi ja millaista yhteistyönne Jonnen kanssa on ollut?

Etsiskelin jotakuta auttamaan yhteistyökumppanuuksien neuvottelussa, ja törmäsin sosiaalisessa mediassa Jonneen. Hän teki jo töitä muutaman tutun yleisurheilijan kanssa ja vaikutti sopivalta jokapaikanhöylältä, jonka kanssa olisi helppo tulla juttuun. Asia eteni nopeasti ja sovittiin, että aletaan hommiin. Arvostan selkeää kommunikaatiota ja aikaansaamista, mutta myös rentoutta. Jonnessa yhdistyvät kaikki nämä ominaisuudet.

Välillä olen kyllä vähän pyörällä päästäni, sillä Jonnella on monta rautaa tulessa. Välillä joudun toppuuttelemaan. Mutta managerini on kyllä tosi sydämellinen ja auttavainen, ja pitää aina sanansa. Viime kesänä hän taisi yhden viikon aikana jopa ajaa neljä kertaa Lappeenrannasta Kotkaan…

Millaisia tulevaisuuden tavoitteita sinulla on?

Ensi vuoden päätavoitteinani ovat puolimatkan MM-kisat ja niissä sijoittuminen 20 parhaan joukkoon, maailmanrankingin parannus top100 -joukkoon, sekä tämän vuoden Suomen mestaruuden puolustaminen Turussa. Myös täysipäiväinen urheilu on unelmani, sillä tällä hetkellä työskentelen osa-aikaisesti.

Viiden vuoden päästä olen toivottavasti jo lähellä urani huippua. En osaa vielä sanoa, mikä tulee olemaan päämatkani, mutta parhaimmat menestymismahdollisuudet minulla on todennäköisesti pidemmillä matkoilla. Ironman on vihdoin alkanut kiinnostamaan, ja ehkä minut nähdään viimeistään viiden vuoden päästä Konalla taistelemassa maailmanmestaruudesta. Toivon, että uraa on jäljellä ainakin vielä seuraavat kymmenen vuotta, ja MM-mitali on tietysti päätähtäimenä.

Millaisia terveisiä lähettäisit niille, jotka pohtivat triathlonharrastuksen aloittamista?

Triathlon on vaativa, mutta palkitseva laji, jossa voi menestyä hyvin erilaisilla lähtökohdilla. Lajin voi aloittaa melkeinpä missä iässä tahansa ja alkuun pääseminen ei vaadi ihmeitä. Pienenä varoituksena sanoisin kuitenkin, että lajiin jää helposti koukkuun, ja se voi lopulta tulla aika kalliiksi. Mutta tervetuloa vaan mukaan!

Minttu Hukan saavutukset:

  • Puolimatkan Eliten Suomen mestaruus ja Challenge Turku mestaruus 2023
  • Ironman 70.3 Augusta FPRO 6. 2023
  • Duathlonin Eliten Suomen mestaruus 2022
  • Sprintin Eliten SM hopea 2022
  • Puolimatkan Eliten SM pronssi 2022
  • Puolimatkan ikäsarjan MM 8. 2022
  • Ironman 70.3 Lahti ikäsarjan 1. 2022
  • Lisäksi kestävyysjuoksijana yli 30 SM-mitalia nuorissa, joista suurin osa kultaisia. Kaksi Kalevan Kisojen pronssimitalia estejuoksusta ja aikuisten maaotteluedustus. PM -kulta ja -hopea. Yhdysvalloissa yliopistourheilussa All-American, All-Region, ja usea konferenssin mestaruus.”

Manageri ja urheilija kulkevat kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti yhtä matkaa.

Saarinen, Rinne, Länsivuori, Kalliot, Ajo, Päivärinta, Tuulet ja kumppanit kertovat ratamoottoripyöräurheilua seuraaville paljon, mutta myös suurelle yleisölle. Paronihan on aivan oma lukunsa, legenda maamme rajojen ulkopuolellakin. Itselleni Tepi on tutuin kuski itselleni ja tottakai Niki, tämän päivän staramme, nuoren polven idoli. Tässä yhden heistä, suojattini Lennin esittely by Eva Kottonen https://www.piikkarimedia.com/

“Vauhti on varmaan se viehätys” – Imatralainen ratamoottoripyöräilijä Lenni Klemetti, 18, tähtää ensi kaudelle ajamaan Eurooppaan

“Lajini on ratamoottoripyöräily. Kilpailen Superstock 600 -luokassa ja talvisin jääradan SM-sarjassa. Ajan RAM Racing Yamaha -tiimissä, jonka kautta tulevat pyörä, mekaanikko ja muu henkilökunta. Seurani puolestaan on Imatran Moottorikerho.

Superstock 600 -luokasta minulla on kolme SM-hopeaa, joista tuorein tältä vuodelta. Yksi erityisesti mieleen jäänyt onnistuminen on Honda NSF100 Euroopan Cupin pronssi vuodelta 2017. Vuosina 2018–2020 kilpailin Espanjan mestaruussarjassa PreMoto3-luokassa, jossa sijoituin parhaimmillani neljänneksi. Tavoitteenani on kilpailla Euroopassa 600-kuutioisten EM-sarjassa ensi kesänä.

Moottoripyörä kiehtoi autoa enemmän

Kenelläkään perheessäni ei ollut aiempaa moottoriurheilutaustaa, mutta nykyisin myös pikkuveljeni harrastaa ratamoottoripyöräilyä. Olin kiinnostunut moottoripyöristä jo lapsena, mutta en osaa sanoa, miksi ne kiehtoivat esimerkiksi autoja enemmän.

Ensimmäisen crossipyöräni sain viisivuotiaana ja siitä se sitten lähti.

Motocrossia ajoin pari ensimmäistä vuotta. Sitten tuttuni kautta järjestyi mahdollisuus kokeilla rata-ajoa. Ajatuksena oli käydä testaamassa ratamoottoripyöräilyä yhden kauden ajan, mutta se johtikin lajin vaihtoon kokonaan.

Treenaan monipuolisesti, viikko-ohjelmaan kuuluu pyörälenkkiä, juoksulenkkeilyä, porrastreeniä sekä lihaskuntoa. Varsinaista ratatreeniä pääsee tekemään harvemmin, sillä ajoradat ovat kaukana, Kouvolassa ja Pohjanmaalla. Olisi auttanut paljon, jos Kymiring olisi saatu auki kilpailukäyttöönkin.

Opinnot ja urheilu eivät häiritse toisiaan

Opiskelen paraikaa kolmatta vuotta sähköasentajaksi. Urheilun ja opiskelun yhdistäminen on onnistunut todella hyvin. Kilpailut varsinkin Suomessa ajetaan pääosin kesälomien aikana, ja loma-aikojen ulkopuolella poissaoloja ei moottoripyöräilyn takia juuri tule.

Ratamoottoripyöräilijät ovat tiivis porukka, erityisesti nuoremmilla ajajilla korostuu, että vaikka radalla ajetaan kilpaa, sen ulkopuolella ollaan hyviä kavereita. Vapaa-ajan ystävistäni valtaosa on kuitenkin muiden lajien puolelta.

Radalla pärjää kun ei pelkää

Vauhti on varmaan se lajin viehätys. Lisäksi tietyissä tilanteissa pitää osata ottaa sopivasti riskiä. Radalla pärjää ihminen, joka ei pelkää. Lisäksi vaaditaan hyvää kuntoa. Nykypäivänä ymmärretään, että moottoriurheilu ei ole pelkkää istumista, sellaisia kommentteja en itse ole ainakaan kuullut enää ollenkaan.

Jos ratamoottoripyöräily yhtään kiinnostaa, kannustan ehdottomasti kokeilemaan. Tämä on todella hieno laji, jossa voivat kilpailla yhtä lailla naiset kuin miehetkin ja eri tasoja on useita. Seurat järjestävät esimerkiksi tutustumispäiviä, jolloin pääsee kokeilemaan pyöriä.

Tavoitteenani on pyrkiä ratamoottoripyöräilyssä niin korkealle kuin mahdollista. Edetään vuosi ja etappi kerrallaan. Pitää katsoa, miltä vauhti näyttää.”

Kuva: Timo Nässi

Kuva: @harjukuvat.

Tästä nuoresta miehestä vielä kuulette.

MIEHENALKU ALEKSI HILSKA

Nuorena on hyvä tehdä vähän kaikkea, kannustaa kymmenottelija Aleksi Hilska

Lappeenrannan Urheilu-Miehiä edustava kymmenottelija Aleksi Hilska siirtyi tänä vuonna Jonne Mustosen manageritalliin.

“Jonnessa olen huomannut, että hän on todella ammattitaitoinen, sosiaalinen ja osaa hommansa. Hän uskaltaa ottaa asioita puheeksi ja kysyä kysymyksiä. Matka on vasta todella alussa, mutta meillä ei ole kiire. Tavoitteet ovat silti korkealla”, Hilska sanoo.

17-vuotias Hilska kilpailee tänä vuonna toista kesää kymmenottelussa. Kesäkuun alussa nuorten PM-ottelussa Boråsissa hän sijoittui viidenneksi. Tulos oli ottelijalle pettymys, eikä tuonut toivottua paikkaa Euroopan nuorten kesäolympiafestivaaleille, jotka järjestetään heinäkuussa Sloveniassa.

“Siinä menivät vähän kesäsuunnitelmat uusiksi, mutta pituushypyssä lähden vielä tavoittelemaan karsintarajaa. Jos en pääse Sloveniaan, niin sitten katseet siirtyvät Kalevan Kisoihin. Mies on kyllä kunnossa, sen tiedän, mutta joskus on huonoa tuuria.”, Hilska sanoo.

Kisakausi rakennetaan otteluiden ympärille niiden vaatima palautumisaika huomioiden. Yksittäisissä lajeissa kilpailemista kesän aikana lappeenrantalainen ei sulje kuitenkaan pois, niitä otetaan ohjelmaan tilanteen mukaan.

Yleisurheilun pariin Hilska tuli kolmevuotiaana, isosiskonsa perässä. Ottelu valikoitui omaksi lajiksi 14-vuotiaana. Hilska pelasi siihen asti myös jääpalloa, mutta kahden lajin vaatima energia yhdistettynä jääpallon myöhäisiin harjoitusaikoihin pakotti priorisoimaan.

Lajivalinta ei ole kaduttanut. Kymmenottelijan useimmin kuulema kysymys on, mitkä lajit siihen oikein kuuluvat. Sen jälkeen todetaan Hilskan mukaan yleensä, että kylläpä siinä tekemistä riittää.

“Palaute on positiivista ja lajivalintaa pidetään kunnioitettavana. Suomessa kymmenottelulla on pitkät perinteet”, hän sanoo.

Hilskan oma lempilaji on keihäänheitto. 700 gramman keihäs on lentänyt pisimmillään 66,04. Myös hyppylajit ovat hänen vahvuuksiaan.

“Keihäänheitto on selkeästi vahvin lajini ja siitä pidän eniten. Jos yksi pitää valita, niin se.”

Nuorille urheilijoille opiskelu on usein asia, joka halutaan hoitaa urheilu-urasta huolimatta kunnialla.

“Kotipuolesta on tullut se viesti, että opiskella pitää, sitä ei saa lopettaa kokonaan. Koskaan ei voi tietää, milloin urheilu-ura loppuu, se voi tulla eteen äkillisestikin.”

Hilska aloittaa syksyllä lukion toisen luokan. Hän on suunnitellut käyvänsä lukion neljässä vuodessa.

“En ihan maailman orientoitunein opiskelija ehkä ole. Urheilu on kuitenkin se, mihin panostan tällä hetkellä, mutta annetut hommat hoidan kyllä.”

Ottelu sopii Hilskan mielestä päättäväisille ja periksiantamattomille ihmisille. Urheilulahjoja tulee olla monipuolisesti niin juoksuun, heittoihin kuin hyppyihinkin.

“Olen tehnyt aina kaikkea, se antaa hyvän pohjan”, hän mainitsee.

Kymmenottelun viehätys on se, että jännitys säilyy viimeiseen asti ja sijoitukset elävät koko ottelun ajan. Sijoituksesta riippumatta ottelun suorittaminen kokonaan on kuitenkin aina voitto jo itsessään.

Ottelijoiden hyvä yhteishenki saa kiitosta myös Hilskalta.

“Kyllä ottelijat ovat kuin perhettä. Suomessa piirit ovat hyvin pienet ja kaikki tsemppaavat toisiaan. Eletään omassa kuplassa ja pusketaan toisiamme eteenpäin”, hän kuvaa.

Hilskan ottelijaesikuva on ranskalainen olympiamitalisti, maailmanmestari ja maailmanennätysmies Kevin Mayer.

“Junnuna ihailin paljon myös Usain Boltin asennetta ja intohimoa. Samalla hän oli kuitenkin rento kaveri, jotain sellaista tunnistan itsessänikin. Mutta sitten kun mennään, mennään eikä meinata.”

Rennon päättäväisesti nuoren kymmenottelijan tavoite on olympialaisissa.

“Olympiamitalisti jos joskus olisin, niin siihen voisi tyytyväinen olla.”

Teksti ja kuvat Eva Kottonen.

Kuva Eva Kottonen.

Kaiken ei tarvitse eikä se voi ollakaan yhtä liitoa yläpilvissä. Aleksin ja muodostuvalla tiimilämme on kauaskatseiset suunnitelmat ja rauha tehdä pitkäjänteistä työtä. Kuva Eva Kottonen.