Toissa torstaista lähtien joku pirun pöpö on oloa heikentänyt. Aamuiset päänsäryt ovat tulleet tutuiksi kuin polte keuhkoissakin. Kuumetta ei tietenkään ole ollut, mutta kertaakaan tänä aikana ei ole tehnyt mieli hengästyä. Silti, kaikesta huolimatta halu harjoitella ei ole juurikaan vähentynyt. Järki on kuitenkin todennäköisesti ensimmäistä kertaa tässä elämässä voittanut. Olen pitänyt lepopäiviä, mutta töissä olen ollut normaalisti. Yhtään peitto korvissa -päivää ei ole ollut.
Eniten minua kiinnostaa miksi näin pääsi käymään. Antoiko kroppa periksi korkean kuorman vuoksi? Tehoja ei ollut, mutta määrää ennätyksellisen paljon. Nyt sanoisin, että tunti kaksi liikaa viikossa pidemmän ajan mursi kamelin selän. Mielenkiintoisempi seikka on ollut herkuttelu. Kova reeni ja kaikki palaa -mentaliteetti kenties kostautui. Paska on jäänyt kaakeliin usein. Suolistoa on siis turhaan rasitettu. Miksi herkuttelen? Voisinko kieltäytyä?
Taidan vetäytyä kolooni ja miettiä hetken. Panostan paljon ja silti otan turhia riskejä tai olen vähintäänkin ajattelematon. Laatu korvaa määrän. On se sitten lepoa, ravintoa tai harjoittelua. Paskaa on turha panna pakettiin.
Ps. Anteeksi, että sorruin ministeri -tasoiseen kielenkäyttöön. Seuraavan kerran sitten vasta Arkadianmäellä.
Kommentit ei sallittu