Se pukkaa vappua ja aattoa, mitä lie kaikkea muuta. Tässä kotitoimistossa istuessa ensimmäistä kertaa yli kahteenkymmeneen vuoteen kukaan ei ole maksamassa minulle lisiä tai palkkaa ylipäätänsä, jos en hanuriani liikauta. Kolmentoista vuoden työsuhde Fazerilla tuli päätökseen. Paljon hyviä muistoja, vielä enemmän loistavia kollegoja jäi mielensyövereihin. Uusi lehti kääntyi ja vastuunotto lisääntyi. Ilmassa on vain helpotusta ja haikeutta. Toivon kaikkea hyvää Valtakadulle ja uudelle johtajalle rohkeutta päätöksentekoon sekä ripauksen sitä kuuluisaa pelisilmää.
Vappu on ollut perinteisesti kostea juhla, niin sisäisesti kuin välillä ulkoisestikin. Itsestäni kun on tullut kuiva ukon käppänä, on se tarkoittanut kaiken edellä mainitun jäämistä historiaan. Ei skumppa kuohu, ei bisse vaahtoa minun bileissäni. Kolmas vappu kuivinsuin, ei ehkä olisi uskonut ihan äkkiä. Noitaroviolle kommentoinkin, että niin ne lehdet kääntyvät. Ei tuota tuskaa päästää irti. Hiljalleen ja ilman dramatiikkaa syntyvät päätökset pitävät.
Piti, piti, digi, digi, mut lähen silti lenkille. Kuka tuolla pakkasessa terasseja öljyäisi. En minä ainakaan, sitä paitsi, nyt on vappu. Sitähän kuuluu juhlia. Revolt äkkiä alle ja menoksi.
C´moon you jengi. Elkää olko pessimistejä ja negatiivisiä. Edes sinä Turmiolan-Tommi, jos jaksoit tänne asti lukea. Tehdään snadisti parempia päätöksiä hiukan pitemmälle katsoen. Saa sitä omaa persettä hiukan kirpasta, jos vaikka jälkipolvilla olisi sitten asiat paremmin.
Kommentit ei sallittu