En piehtaroinut naapurin kaurapellossa vaan uiskentelin Vuoksen vesistön läheisyydessä koko juhannuksen. Lepo olikin paikallaan ja vesi on paras sekä vanhin voitehista. Yllättävän helposti aamulla nukkui pitkään ja velttoili loppu päivän itseään hellien. Tokihan lapset jaksoivat vanhempiaan juoksuttaa, joten aivan laakereillamme emme vaimoni kanssa levänneet.
Lapsille Imatran kylpylästä on muodostunut suosikkikohde. Kaikki tykkäävät puljata ja kylpeä moninaisissa altaissa. Oma suosikkini oli kylmäkuuma-allas kombo. Liukumäessä en päässyt lähellekkään pohja-aikoja. Massa jyräsi niissä karkeloissa. Oma tippunut painoni taas kertoi kieltänsä harjoittelun vaikutuksista. Reilu 66 kiloa alkaa lähenemään painoa, jossa liikuin armeijan jälkeen. Sen koommin ei lukemat ole olleet noin alhaalla.
Ravintoon panostan jatkossa vieläkin enemmän. Se tarkentuu ja paranee hiljalleen etsien uomaansa koko ajan. En haluaisi lisäravinteilla mässäillä, vaan pärjätä peruskattauksilla. Aina voi sitten maustaa, kun kaikki alkaa olla kohdillaan. Maitotuotteet ovat edelleen sivussa. Kun en ole allerginen niille voi lipsahduksia sattua. Tästä en ole kovinkaan huolissani. Suoli olkoon mittarina jatkossakin ja pönttö peilinä. Jarrutusjäljet ovat seurannassa.
Juoksua haluan terävöittää ja ajatushautomo jauhaa jatkuvasti. Pyörästä olen vähiten huolissani. Siinä sattuu ja tapahtuu, mutta kulku itseäni tyydyttää. Uinti on kyllä ihmeellistä. Ote vaihtelee ja työtä vain jatketaan. Jotain uupuu, mutta oivaltanen sen tässä työnäärellä parhaiten.
Kommentit ei sallittu