Ennen kautta mielessä pyöri vuonna 1991 juostu ensimmäinen maraton. Kullervo-maraton Joutsenossa aikaan 3.55.50, sillä ajalla irtosi P16 – sarjan piirimestaruus. Ajettelin aikuisiällä juosta jo hiukan kovempaa, varsinkin kun saan lämmitellä huolella pohjalle. Talvella juoksukilometrit jäivät vähäisiksi. Keväällä niitä nostettiin ja tossu alkoi liikkua kevyemmin. Vanajanlinnan jälkeen oltiin valitettavasti tilanteessa, jossa jalka ei enää kestänyt kunnolla juoksemista. Penikkatauti vaivasi vasenta jalkaa huolella. Täytyi toimi samoin kuin uinnin kanssa eli tässäkin lajissa vain kilpailtiin, muu aika jätettiin lihashuollolle. Joroisen puolimaraton oli kuitenkin ollut kohtuullinen, eikä kipuja havainnut hiljaa mennessä. Levillähän juoksua oli tosi vähän, eikä akillesjänne pahalta vaikuttanut.
Näistä lähtökohdista oli mukava lähteä Tahkolla maratonille. Vaikeudet alkoivat kuitenkin heti alusta. Syynä epäonnistunut tankkaus tai sen puute. Energiaa saatuani matkanteko piristyi. Pian kuitenkin selvisi, että tällä jalalla ei paljoa juosta. Sunnuntaina vasemmassa sääressä olikin iso mustelma pelkästä rasituksesta ja turvotus sen mukainen. Oikean takareiden kireys taas juontaa vuoteen 2013 jolloin sen reväytin. Kyllä ne kaikki vanhat vaivat pintaan nousevat, kun riittävästi miestä kiusataan. Asiat, jotka kuuluu hoitaa talven aikana kuntoon, saivat siis jatkoa. Kaikesta kivusta ja kärsimyksestä huolimatta lippa suorana kaivettiin vielä valtaisa loppukiri esiin. Kuusi kertaa tänä kesenä viihdytettiin ainakin itseä revittelemällä nuoruusvuosien tapaan.
Kommentit ei sallittu