Maailma ei ole koskaan valmis. Sen tiedostaminen ei kuitenkaan helpota, kun huomaa useiden asioiden vaativan huomiota. ”Perhe edellä ajattelu”- on kaunis, mutta missä on ne hermot. Pienestäkin pieleen mennestä asiasta saatan räjähtää totaalisesti. Opinnäytetyön viimeistely ja siihen liittyvät ongelmat ovat olleet liikaa. Wordin kaatumiset ja väärät versiot ovat sekoittaneet pakkaa. Nyt minulla riittää sarkaa purkittaa se. Ajanpuute ja huonot painotukset sen käyttöön, ovat saaneet miettimään omaa vajaavaisuuttaan. Muita on helppo neuvoa, mutta itse sitä sukeltaa takamus edeltä joka paikkaan. Ensi viikolla sitten helpottaa, kun pääsee vihdoin ansiotöihin.
Harjoitusrintamalla toukokuu on ollut hakemista. Kone ei meinaa kiertää ja mieltä ei kiinnosta. Periaatteessa kaikki on hyvin, mutta koivuallergia on vienyt puhdin miehestä. Lääkkeillä kestää kurissa, mutta päiväunet ovat tulleet tutuiksi. Josko se helpottaisi Vanajanlinnaan mennessä? Mielenkiinnolla odotan kaudenavausta ja omaa kulkemistani. Toki tilanne voisi olla paljon parempikin, mutta samalla myös huonompi. Töitä on tehty ja kahden viikon päästä on ensimmäinen mittari. Mukava nähdä myös todellisuudessa kuinka Lassi Ikosen virittämä mankeli kulkee.
Kommentit ei sallittu