Perjantai ja vappua pukkaa, koodi on vapaa. Tänään se tarkoitti rauhallista kevään ensimmäistä pyörälenkkiä lähitienoilla. Tutuksi tulivat niin Merenlahdentien mutkat kuin Siparin kylän pomputkin. Ensimmäistä kertaa olin ajamassa myös ilman varmuusvälineitä. Onnettumuutta huudettiin ja lentokenttää lähestyessä se tapahtui. Kumihan se puhkesi ja matkanteko loppui siihen. Muutama kilometri olisi ollut vielä kotia. Soitto rouvalle ja kohta pelastava enkelini kurvasi renkaat sauhuten paikalle. Merida kyytiin ja kotiin operoimaan. Ulkokumi vaikutti ehjältä, mutta sisuskumista löytyi puolen sentin viilto. Katsotaan kuinka äijän ensi kerralla.
Kelin komistuessa suuntasimme perheen kanssa Skinnarinteeseen. Taas vähän eri kohdasta ylös ja hippaset voivat alkaa. Mahtava mäki ja paikka leikkiä lasten kanssa. Potkupyörä sai kyytiä, kun jokainen kolmesta vuorollaan täräytteli rinnettä alas. Suuremmilta vammoilta vältyttiin, eivätkä kyynelet olleet aina ilosta. Pitihän se perheelle punkkerikorsu esitellä, isin salainen piilopaikka. Eihän sinne toki sisälle pääse, mutta kovasti herätti mielenkiintoa. Aivan mieletöntä mitä kaikkea löytyy lähistöltä. Reviirin laajentuessa mestat sen kuin paranevat.
Toimitus huomattaa, olisiko nyt hyvä aika viimeistellä se opinnäytetyö…
Kommentit ei sallittu