Innostus, palo, valtaisa voima, joka vie eteenpäin. Tunnen kuin en olisi aiemmin tuntenut. Silti hallitsen ja kontrolloin sitä, mutta se pursuaa suupielistä väkisin. Onko se kuiva kuola vanhanmiehen intoa siis? Mitä enemmän ajattelee itseään ja vähemmän välittää muiden ajatuksista, sitä enemmän pohtii ovatko muut oivaltaneet saman. Onko minulla joku salaisuus vai miksi sitä kutsua? Annan ajatuksen virrata ja luotan taas tekemiseen, kun siihen pääsen oikein käsiksi. Luulisi jo taktiikan ja tekniikan olevan kohdillaan uuteen asiaan törmätessä. Mitä vielä, jatkuvia kasvukipuja ja kiukutteluita. Jokainen päivä on oppimista. Ei se maailma vain ole valmis, kuten et sinäkään poikani. Työ jatkuu ja pysähtyä ei kannata ellet ole valmis taantumaan. Tämän kiven sammalleet pöllyävät vielä pitkään mikäli se on minusta kiinni.
Kommentit ei sallittu