Esikoispoikani Ukko-Pekka Jonnenpoika täyttää tänään Jonnen-päivänä 13-vuotta. Olen siis itsekin teini-ikäinen vanhempi ja isä. Haluankin onnitella poikaani ja kiittää vaimoani hänestä. Uskallan väittää, että en olisi tässä kirjoittamassa blogia, jos asiat olisivat menneet toisin. Isyys tökkäsi minut oikeiden raiteiden suuntaan. Vuosien korpitaipaleen jälkeen löysin ne ja olen ollut jo useamman vuoden ajan astetta vahvempi ja viisaampi. Olen ehdottamasti parempi versio itsestäni kuin se vanha Jonne.

Ukko-Pekka opettaa minua joka päivä. Pojan piirteet ärsyttävät, kun tunnistan itseni niistä. Sitten kun hän siihen vielä oman mausteensa antaa niin uskallan väittää kaverin olevan astetta mulkumpi. Pojasta kun polvi paranee niin kyllä Mustosen suvun jatko on taattu. Aina sattuu kun hakataan ja syntymäpäivän kunniaksi Ukkis pyörähti ensiavussa. Meillä se on onnistuneiden juhlien merkki. Tänään ei tikattu. Tutkittiin vain verta vuotava korva.

Vanhemmuus on parasta maailmassa. Isovanhempana sen sitten jo jotkut osaavat. Ensimmäinen kerta menee opetellessa. Uskaltakaa ihmiset elää. Kerranhan täällä tässä muodossa ollaan ja nykytietämyksen mukaan tämä on ihmisen parasta aikaa. Rakastakaa ja olkaa armollisia.

Related Posts