Odotellaan vielä

10 päivää talkoita takana, palkitsevaa mutta rankkaa. Olen aina viihtynyt liikuntaan liittyvissä ja niitä edistävissä kinkereissä. Viimeisimpänä olivat Willimiesajot ja YAG. Teltan kasaaminen luonnistuu kuin paremmaltakin partiopojalta. Tänä vuonna hankin huoltajanlisenssin niin olen jo kahdesti päässyt huoltoautoletkaan ajamaan. On muuten mielenkiintoinen paikka seurata ja osallistua kilpailuun. Enemmän kuitenkin olen kotonani, kun pääsen aktiivisempaan kontaktiin ihmisten kanssa. Toinen kisatorin isännöinti Kalevan kisojen jatkoksi sujui mainiosti. Siinä tehtävässä tosin aika on kortilla. Tänä vuonna se vain korostui pienten ihmisten pörrätessä pitkin Kimpisen urheilukeskusta.

Loppu kesä on tapahtumia täysi ja oma kilpaileminen sekä sitä myöden harjoittelu on toissijaista. Olo tuntuu hyvältä ja olen jo hiukan hikoiluakin kokeillut. Painetta tai hinkua ei kuitenkaan ole. Ehdin kyllä, mutta vatsa on vielä aika täysi Lullebieggan jäljiltä. Voin siis antaa aikaa muille eikä se tunnu uhrautumiselta. Terve itsekkyys auttaa jaksamaan, näin minä sen olen ajatellut ja kokenut.

Kuva: Markku Korhonen Lullebiegga 2021