Täyttymys

Haluan vielä palata reissuuni, Lullebieggaan ja avata hiukan mitä kaikkea sain sekä kuinka palauduin.

Mennään ensin tähän helpoimpaa eli palautumiseen ja sen fyysiseen puoleen. Se alkaa meinaa olee taputeltu. Sen verran sanon et vanhalle miehelle osumista on jäänyt arpia. Uskon palaavani normaalitahtiin vasta syyskuussa, mut uinni kautta ajetaa miestä sisää.

Henkinen puoli onkin eri siinä vedän yhteen tuntemani. Opinko oikeasti tuntemaan itseni vasta tuon matkan aikana. Väitän että sanon sen nyt vahvemmin vain ääneen itselleni ja teille. Annoin aikaa, poistin kiireen ja kuulin sisäisen ääneni joka kertoi mitä tahdoin. Tätä suosittelen, poista kiire, tuli hännän alla et kuule edes omia ajatuksia tai ne ainakin värittyvät liikaa. Meillä on vastuu elämästämme. Se pitää jaksaa kantaa eikä vain suoriutua. Karsi siis ylimääräiset roskat pois. Keskity vain tärkeimpiin asioihin ja ennen kaikkea ihmisiin ympärilläsi. Voimia kaikille ja kysykää apua jos usko loppuu.

Kuva: Markku Korhonen Lullebieggagravel 2021