Viidenteen päivään läksin selviytymään. Vasen polvi oli turvoksis ja kipiä. Hymy ei ollut kuitenkaa karissut. Meil oli mahti poppoo kasas ja huumori kukki. Persauksee vaseliinii päiväl ja yöksi Bepanthenia, sillee sitä pärjäs. Vaik kyl paine hanuris ketutti, mut ei antanu polvi myöde ajaa putkelt. Vaa oli meil soratiet upeit tai jonkun mielest aiva kaameit. Nii sitä vaa matkaa taitettii. Kalusto miehistöinee kesti, eikä suurempia murheit ollu. Juttuje taso oli toki välil aika vaatimatonta, mutta edelleenkin kaipaan sitä räpin julkaisua.

Eritysmaininnan ansaitsee päätepiste Posio. Ajakaa muute immeiset itää pitki kohti pohjosta. Livojärvi laskee Itämeree ja Jäämeree sekä hiekkarantaa piisaa yllin kyllin. Laitanpa tähä linki, nimi lienee monille tuttu, Pentik. Ja kyllä, tämä on mainos, minäkin olen klubilainen. Pala suomalaista historiaa kosketti meitäkin.

Kuva: Markku Korhonen Lullebieggagravel 2021