Nyt se sit viimeistää alko. Hiekanmurusist tuli kiviä ja mäkeä oli joka kääntees. Kaunist, muttei helppoo ja minun oli polve takia pysyttävä satulas. Oli raastavaa hivuttaa mäkiä ajamal Arjan lanseeraamaa vauvaa. Mietin ajoittai kui paljo kipua tulisi sietää. Mikä o järkevä määrä vai lähteekö taju jossai välis. Mut ei, pätkä kerrallaa tauost toisee. Fiilis oli ryhmäs korkeal, juttua riitti ajon maittaes kaikest huolimatta. Tauoil sapuskat oli maittavat ja Kepu et kumppanit jakso pisristää. Keliki jopa alun helteide jälkee viileni ekaa kertaa. Paljakas jopa illal sateli ja neljännen päivän päätteeksi alkoi olla jo kiire levätä.

Kuva: Markku Korhonen Lullebieggagravel 2021