Maanantaiaamu, kivistää ja kolottaa joka paikkaa, paitsi ei päätä. Olonhan piti olla taivaallinen lpg-hoidon jäljiltä tai niin ainakin kuvittelin. Vakavasti ottaen lauantaiaamuna kympin pk-lenkki kulki kuin vettä vaan aina tuntiin saakka. Sitten tuntui vihlontaa akillesjänteen seudulla. Otin parin askeleen spurtin enkä huomannut muutosta. Hmmm. kaikki kunnossa siis, mistä oire? Tulkitsin sen vain väsymykseksi, ei pahempaa. Eilen ajoin illalla wattbikella jalat auki ja etukyykyt siihen päälle. Koivissa tuntuu, ei siinä sen kummempia. Mitä siis hain ja odotin?

Leikatun akillesjänteen ympäristö liukuu paljon paremmin. Jänne on yhtä jäykkä kuin ennenkin. Se tosin ei ole suorituskyvyllinen ongelma. Tuolla liikkuvuudella pärjää kyllä. Lpg- hoito oli miellyttävä ja varmasti yksi hoitomuoto, jota voisin kuvitella käyttäväni. Kertahoidolla ei ihmistä kuntoon saa. Se on kaikkien syytä muistaa. Olkapään 11 reikää saivat osansa ja siinä kohdalla oltiin ytimessä.

Tämän hetken harjoittelun tasapainoksi kaipaan lihaksistolleni voimakkaampaa käsittelyä kuin mitä lpg-hoito antaa yksistään. Tästä syystä fascioitani käsiteltiin myös. En itse sitä ymmärtänyt vaatia, vaan se oli kohta valmistuvan fysioterapeutin oivallus hoitokertani yhteydessä. Pisteet siitä Pinomäen Tiinalle, kuten myös seisonta-asentoni korjaamisesta. Jatkossa pyrin seisomaan samoin kuin venytellessä eli ei polvet lukossa.

Jokainen kaipaa vierasta silmää, vaikka vain omaa uskoaan vahvistamaan. Tämä oli hauska huomata Soturit- verkoston tapaamisesssa Imatralla, Ketterän pelissä. Uusia ja vanhoja tuttavuuksia, joilla kaikilla oli se oma juttunsa. Siinä ajatukset ja kuulumiset vaihtuivat kun Iisalmen Pelikarhuja nöyryytettiin. En tiedä kuinka monta päivää jaksaisin istua ja höpöttää urheilusta sekä kaikesta sen ympärillä. Vichyähän ja ruokaahan se vaatii, istumalihakset ainakin ovat kunnossa eikä leuoissakaan vikaa ole.

Kommentit ei sallittu