100 vuotta ja kaksi päivää

Yöllä Mollbergin Tuntematonta Sotilasta katsoessa ja kuntopyörää polkiessa, mieleni valtasi rauha. Elokuvasta voidaan olla montaa mieltä ja hiljaa ajamisen kuntoa kohottavasti vaikutuksesta, mutta silti nuo tapahtuneet asiat vaikuttivat voimakkaasti minuun. Ei ole Jonnella syytä valittaa. Asiat ovat hyvin ja olen ylpeä maamme historiasta. Esikoiseni katseli koko elokuvan ja sain vastailla hänen kysymyksiinsä puoli yhteen asti. Oli kyllä sen väärti, tuo muutama tuntinen. Itsellekin tuli samalla pieni hiki ja uni maitti.

Aamulla sitten pyörän selkään ja valmennettavia hetkeksi ohjaamaan. Siitä karkasin kaupungintalolle valmistautumaan kunniatehtävääni. Jonossa törmäsin vanhaan ystävääni, mikä sen hienompaa kuin ystävävykset yli 30 vuoden takaa kunnioittamassa sankarivainajia. Kuulumiset vaihdettiin näyttelijäkirjailijankin kanssa ja kutsu Saimaalle luistelemaan on lunastettava talvella.

Hieno päivä päättyi avantouintiin Myllysaaressa. Kaksi kaveriani tuli myös mukaan, toisen pulahtaessa ja toisen todistaessa asian tapahtuneen. Tosiasiassa hän oli sitä varten, että voi soittaa ambulanssin miesten hyytyessä. On se melkoinen shokki, kun tuonne jäätyvään Saimaaseen pulahtaa. Minä en siis edelleenkään nauti kylmästä vedestä.

Torstaina muutaman tunnin yöunien ja työpäivän jälkeen jalkakyykky kyllä kulki. Tangossa oli jo peräti hulppeat 97,5 kg, joka nostettiin 2 x 6. Olen tyytyväinen kahden kuukauden uurastuksen tulokseen. Maastopyörä liikkuu pöpperössäkin, joka oli tänä aamuna melkoinen. Yskäkin on jo alkanut taittumaan ja voin vähentää lääkityksen suunniteltuun annostukseen. Parempaa päin, usko ei lopu eikä horju.