Viime vuonna jäykkäperäinen jättiläinen, tänä vuonna samankaltainen aave alla. Edellisenä päivänä rataan tutustuminen ja samalla vuoden ensimmäinen maastopyörälenkki. Näin valmistautuu itseensä luottava ammattilainen. Laji kuin laji käy, olen aina valmiina taistoon. Kiitos osallistumisesta kuuluu järjestävälle taholle, Xterrafinlandille. Olin jo sulkenut tämän vaihtoehdon pois loukkaantumisriskin takia. Pojat houkuttelivat mukaan ja lupasin vaimolle vetäväni varman päälle. Niin sitä taas löydettiin itsensä viivalta.
Pyöräily osuus oli nautinnollinen, varsinkin kolmas lenkki, kun pito ja puhti alkoivat loppua. Sinne katosivat täpärimiehet horisonttiin, ei selittelyjä, mies ei ollut tarpeeksi kova. Nopeat pätkät mentiin reippaasti, mutta mudassa ja kivikossa kulku ei ollut riittävän vauhdikasta. Milloin lähti ketjut, milloin kenkä irti polkimesta. Säädä siis klossit tiukemmalle ensi kerralla. Nauhattamat kengät löytyvät myös hankintalistalta. Yritin polkea nauhan poikki, sen kiertyessä polkimen ympärille. Hävisin taiston ja sitten poljettiinkin takoperin jonkin aikaa. Ei vienyt hirveästi eteenpäin, paitsi taistelutahtoa. Ajo oli rohkeaa, vaikka lupasinkin olla varovainen. Parempaa kuin edellisenä vuonna jolloin onnistuin osumaan ”liikenteenjakajaankin”. Ajossa oli tarkoitus mennä rajoilla ja vaikkapa ylikin. 160 avg hr/min tarkoittaa vajaan parin tunnin ajon tuottaneen mukavasti happoja. Syksyllä mitattu anaerobinenkynnyshän oli 149. Ensi vuonna ajetaan kovempaa ja se tarkoittaa myös harjoittelun aloittamista maastossa.
I´m triathlon dude who never ever practise cycling in the forest. But thats gonna change and now I have my own mountainbike, Ghost. The best part of cycling was climbing up the hill and immeaditely fast downhill. You must keep focus all the time even when you`re tired as hell.
Hyvää Jussia kaikki kamut ja etenkin fanaattiset tukijani! Happy Midsummer day everyone!
Kommentit ei sallittu