Pohjoinen ulottovuus

Joulupukki asuu Korvatunturilla tai niin ainakin väittävät. Viimeeksi kun joulukuussa minä hänet näin,  asian laita oli toisin. Mies punkkaa muoreineen Rollossa ja porot purevat jäkälää Napapiirillä. Minunkin kumppanini on Rovaniemellä. Joulukuussa Ikosen Lassi kutsui minut ja vaimoni kylään. Kirjoittelinkin aiheesta ja pyörän hienosäätöjen viilaamisesta. Talvella oli jo aiemmin löyty kättä päälle, että koko sarja kierretään Finntriathlonin kilpailuja. Mies, joka houkutteli minut, jalka- ja käsipuoli-ihmisen hiukan kokeilemaan triathlonia 5.11.-15. Arpajaisvoitto, osallistuminen Tahkon täydelle matkalle, jätti mielettömän kipinän.

Nyt Lappeenrannan suunnalla purraan kynsiä ja odotetaan lauantaista Vanajanlinnan kaudenavausta. Huoltajana on mukana viime syksyiseltä täydeltä matkalta tuttu kaveri. Nyt on matka lyhin mahdollinen eli niin sanottu sprintti, 750 metriä uinti, 20 kilometriä maantiepyöräilyä ja viiden kilometrin  juoksu lopuksi. Talven työt punnitetaan ja vaivat siirretään syrjään. Syksyllä sitten mietitään niitä ja katsotaan mitä voidaan tehdä. Nyt on aika kilpailla ja riemuita, että löytää itsensä lähtöviivalta. Lassia on kiittäminen lajin löytymisestä, siinä sivussa hän esitteli Järveläisen Kajn ja Hagqvistin Antin. Ensi kesänä tuttavuuksia tulee toivottavasti monin verroin lisää.

Itselleni kumppanit ja muodostuvat kumppanuudet ovat merkittäviä. Voitte kuvitella, että suhteemme on jotain muuta kuin taloudellista tukea. Vinkatkaa toki, jos jossain päin Suomea rahaa jaetaan veteraaniurheilijoille. Tosin rahalla ei Uskottumies mene kenestäkään takuuseen. Itsestäni ja toimintani suoraselkäisyydestä sen sijaan menen. Lupaan myös olla tänä vuonna loppusuoranvaltias ja parantaa toki matkavauhtiani. Nähdään kesällä ympäri Suomea!