Tämä hymy ei hyydy

20.4-17 astun jälleen Pohjolasairaalan ovista sisään. Huojentavaa toki, että tämä ketju toimii. En spekuloi sillä olisiko aiemmin pitänyt tehdä jotain. Olkapäästähän löytyi vaurioita magneetissa enemmänkin, mutta ne eivät vaivanneet. Tuo kivulias solisluunpään repeämän katsottiin paranevan levolla. Ilmeisesti näin on käynytkin. Taustalla vaaninut taka rustorenkaan repeämä on niin sanotusti aktivoitunut. Hiekkaa olkapäässä on tunne, kun punnerran. Vapaauinnin käsivedossa taas vihlonta tuntuu edessä ja säteilee takaosaan saakka. Kipu on kaverini, tulemme hyvin toimeen mielestäni. Toki jonkin sortin peliliikkeen taidan tehdä hänelle ja kampitan pois pelistä. Apua tähän tarvitsen ja siksi Räsäsen Ilkan pakeille menenkin.

 

Kenenkään innokkaan kannattajani ei tarvitse olla huolissaan. Kesän kisoista minua ei mikään pidä poissa. Takajoukoista huutelemasta minut varmimmin löytää, jos hyvää seuraa ja huonoja juttuja kaipaa. Piha-Viren voi jälleen hioa loppukiriään.