Mie oon kova poika luulemaan

Sunnuntaina tuulettelin selättäväni taudin päivässä. Ulkoilin hiukan ja lämmönhän se nosti. Seuraava päiv’ tyhjennettiin suolistoa pitkän kaavan mukaan. Kaveri sanoi minun kuulostavan siltä, kuin olisin viettänyt hauskaa neljä päivää. Tavallaan, olivatko ne kouristelun aiheuttamat kyyneleet siis merkki ilosta? Nyt uskallan jälleen sanoa olevani terve, voitte torstaina lukea, kun todistan jälleen olevani väärässä.

Tänään on joogahetki ja haluan olla paikalla. Toki en sinne kipeänä menisi, mutta makoilun jälkeen olisi mielyttävää saada mutkat suoriksi. Junnarit tulevat ensi kertaa pappoja sparraamaan. Nähtäväksi jää montako takareittä pamahtaa kilpaa venyttäessä.