Vilkaisu kalenteriin paljastaa karun tosiasian. Hiljaa mentäessä sitä harjoittelee kuin salaa joka päivä. 19 päivää, 26 harjoitusta ja hiukan vajaa 30 tuntia. Kaikki tämä vielä flunssan jälkeen joka vei miehen pariksi päiväksi sängyn pohjalle. Toki näin vapaapäivän kunniaksi olen kävellyt pitkin kyliä lasten perässä. Sitä ei nyt tällä kertaa lasketa harjoitteluksi. Normaalistihan nuokin on hoidettu tyylillä, jossa hiki lentää ja maisema vaihtuu.

Eilen viikon pitkällälenkillä puhuin kaverille harjoittelun koukuttavuudesta, jos sen tekee oikein. Polte jää ja seuraavaa kertaa ei malta millään odottaa. Vastaavasti taas kova rääkki saattaa viedä palon harjoitteluun. Muista aina siis harjoittelun merkitys psyykkeelle. Toki kovaa saa ja pitääkin harjoitella. On vain huolehdittava pääkopan kestävyydestä. Monesti suunnitelmallisuus auttaa tähän. Kirjaa tekemiset ylös ja voit myöhemmin palata niihin. Tuossa viime vuotisia kirjoituksiani lueskellessani,  huomasin edelleen painivani samojen ongelmien kanssa. Pidä siis huoli itsestäsi, äläkä loukkaannu. Kuoppa johon putoat, voi olla syvempi kuin kuvitteletkaan. Itselläni eiliset lukemat pohkeissa olivat 36,6cm ja 37,6cm. Joten sentin puoli ero oikean hyväksi on edelleen olemassa reilun 20 kuukauden jälkeenkin. Ymmärtänette sen hiukan vaikuttavan tuleviin koitoksiin ja tulosodotuksiin niissä. Kaikesta huolimatta odotan valtaisasti kesää ja koitoksia.

Kommentit ei sallittu