Neljättä kertaa runkoa solmuun

Miestä mutkalle ja lukot auki. Toisinaan tuntuu lupaavalta, välillä täysin päinvastaiselta. Ei ole helppoa omaksua uutta. Nyt ollaan todella kaukana mukavuusalueelta. Toisaalta tällä loukkaantumishistorialla on syytäkin kokeilla jotain uutta. Neljäs jooga kerta ei tee minusta sahapukkia notkeampaa kuin fiilistasolla. Sekin on hyvä asia. Korvien väli venyy. Pidemmästä pinnasta olisi ainakin apua lapsiperheen arkeen. Tätä jatketaan ja otetaan vähitellen käyttöön tuntien ulkopuolellakin. On kiva tapailla uusia asentoja. Lonkanseudun kivut ovat ainakin helpottuneet, eikä lukittumista ole enää tapahtunut. Lootusasento on edelleen kaukainen haave. Sitä ja terveempää kuntoa kohti olen menossa. Kilpailukautta odotellen ja yhteistyökumppaneita tapaillen, hyvää kevättä kaikille.