Ettei vain olisi perjantai 13. päivä

Tiistaina rytisi kaukalossa. Sen seurauksena olen istunut tunti tolkulla kuntopyörän selässä kun en ole muuta pystynyt tekemään. On taas satulaa mallattu oikein huolella. Toki lumitöitä piti tehdä. Hyvin ei käynyt siinäkään puuhassa. Aivan suoraan lensin takalistolleni etupihan luiskassa. Olin toki hyvin mukana, mutta luiseva alakerta ei tömäystä vaientanut. Paikatkin olisivat hampaista irronneet jos niitä olisi. Todennäköisesti läjään painuneet nikamat saivat seuraa uusista. Vastustelua on ilmassa ja sekös minua riemastuttaa. Hiihtokelit ovat antaneet odottaa itseään mutta nyt on lunta tuprutellut lupaavasti. Siitä sainkin idean hiihtää itseni kerralla kuntoon. Kutsun myös teidät, rakkaat lukijani myöhemmin ilmoitettavana päivänä kanssani hiihtämään Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi 100 kilometriä. Uskoisin yhden päivän riittävän tähän. Miltä kuulostaa vai keksittekö parempaa?