Kello nollaneljä isä saa potkun kylkeensä, ei pitäisi yllättää. Rakas kuopuksenihan se siinä vain siirsi päänsä jalkopäähäni. Nyt kuitenkin havahdun ja suorastaan herään. Loikoilen kuitenkin seitsemään jolloin kello ”herättää”. Mietin aamulla, että mikä se niin valvotti. Olen taas antanut itseni ajautua tilaan jossa on liikaa muuttuvia tekijöitä. On ne pakolliset työt ja sitten ne paljon...Read More