Sadas kerta toden sanoo

Uskottumieskin on takonut muutaman kerran päätään seinään. En niistä kerroista kyllä mitään hyötynyt, mutta opinpahan sen, että perkeleen kipeätä tekee. Tämä kuvastanee viime kautta ja sen jälkeistä tuskailua palautumisen osalta. Viikkojen yskimisen ja huilaamisen jälkeen kaikki testit olivat puhtaita. Mies ei ole kipeä, vaan puhki. Erityisesti nostaisin esiin Ironmanin jälkeisen ratkiriemuisen juhlimisen, pienen kipuilun ja siihen päälle suoritetun maltillisen nelituntisen Rauhassa. Näiden kaikkien yhteisvaikutuksesta mies vielä keräilee voimiaan kohti tulevaa kautta 2017. Perjantaina se todellinen pohja mitataan miehestä ja sormenpäästä Vierumäellä. Oikein odotan eteen nousevaa seinää, kynnyksellä oksennetaan.
Olin varannut sadannen juhlajulkaisun ensi vuoden kilpailukalenterin esille tuomiseen. Valitettavasti se ei ole vielä aivan valmis. Toki kauden päätavoite eli triathlonin sprintti-SM löytyy jo sieltä. Tässä kohtaa sattuu myös ensimmäinen päällekkäisyys, joten ainakaan Jukolan avausosuudella minua ei nähtäne. Willimiesajot löytyvät, kuten myös yleisurheilun veteraanien SM-kilpailut ja mahdolliset viestit. Tulen varmuudella myös käymään Finntriathlonin osakilpailuissa, kuinka monessa ja missä roolissa, on vielä hiukan auki. Tahko oli kokemuksena sen verran positiivinen että vastaavan haluan kokea uudelleen. Kunhan paikallinen organisaatio vielä kertoo X-Terra-osakilpailun päivämäärän niin palaset alkavat olemaan paikoillaan. Toki kuuntelen ehdotuksia ja haasteita, joten kotinurkan Salpa Trail Runin juoksisin mielelläni vaikka kera sponsorieni.

 

Toim.huom. X-Terra saattui sitten samalle viikonlopulle sm-sprintin ja Jukolan kanssa. Kyllä taitaa kotiseuturakkaus viedä voiton.