Kiitos ja kumarrus

Maanantai-ilta ja kotiutuminen on tapahtunut. Kuluneet päivät ovat olleet tapahtumarikkaita, enkä ole malttanut istua alas. Yhdeltä istumalta tätä kaikkea ei puretakkaa, eikä ole myöskään tarkoitus. Ensimmäisenä haluan kiittää sinua Jonne, joka olet jaksanut rakastaa itseäsi läpi tämän projektin. Tulet tekemään niin myös jatkossa ja vahvemminkin, mikäli sinua yhtään tunnen. Ottakaa rakkaat nämä kommentit huumorilla, sillä ilman teidän tukeanne en olisi tästä kaikesta suoriutunut. Olen mitä olen enkä muuksi muutu, muovaudun vain. Jos jatkossa ketä teistä voin auttaa, tulen sen vilpittömin mielin tekemään. Kysykää, nykäiskää hihasta, en pure. Vaikka nytkin oli kyseessä yksilösuoritus, tiesin onnistumisen vaativan toimivan joukon taakseni. Ja sen olin totisesti rakentanut tai paremminkin te jotka halusitte olla osa sitä. Kilpailua ennen sain yhteydenottoja, kilpailun aikana tuki vain kasvoi ja maaliin päästyä onnitteluja suorastaan tulvi kuten vettä pyöräily-ja juoksuosuudella. Nyt on aika kotisohvan ja olympialaisten lapset kainalossa. Tulen purkamaan kilpailun tarkemmin analysoituani ja pureskeltuani sitä hiukan. Joten näkemisiin ystävät ja kansanmiehet!

 

Toim.huom. Tämä teksti jaksaa lämmittää allekirjoittaneen mieltä. (14.04.2017)