Harha-askel

”Kaunis ajatus”, ”mieletön polte juosta”, ”miksi en minäkin”, ”ei kai se nyt niin paha juttu ole” ja vielä mitä naurettavampia ajatuksia pyöri mielessäni kun päätin kokeilla juoksua kantapää edeltä askeltaen. Olen aina puhunut päkiäaskeluksen puolesta ja pitänyt sitä ainoana oikeana juoksutyylinä. Sitähän se on, ei kahta sanaa. Kokeilkaapa juosta paljain jaloin, missä on se Erkki joka junttaa paljaan kantapään ensimmäisenä asfalttiin. Ei missään, no okei, en ole ehdoton, Erkki on Kellokoskella ja parantelee lepositeissä haavojaan. Sinne minäkin varmaan kuuluisin tai joutuisin jos jatkaisin päätöntä kokeiluani. Se on loppu nyt. Ennemmin olen juoksematta kuin yritän kanta-astua. Jalkani rakenne on siis ohjannut minut juoksemaan oikein, näin uskaltaisin väittää. Mutta entäpä jos asia olisi toisin, kyllä silloin harkitsisin lajin vaihtoa. Tuo väärä suoritustekniikka tekisi lopun juoksemisestani. Tehkää siis ihmiset hyvät niitä asioita joihin teidät on luotu. Siksi minäkin juoksen ja rakastan.